Pikkutyttönä vietin kesät perheen kanssa mökillä. Kaikki
muistot eivät ole mukavia. Joskus olisin halunnut välillä ihmisten ilmoille, mutta isä
ei ottanut mukaan kaupunkireissulle. Hiljaisuus teki minut hulluksi - niin ja
itikat. Pikkuveljen kanssa oli jatkuvasti jotain kähinää eikä aina selvitty
vammoitta. Tuskallisin kokemus oli tikka selässä, tipahdin kuin cowboy
inkkarielokuvissa. Veljeni on kaikesta huolimatta minulle rakas.
Meillä oli veljeni kanssa yhteinen kesätyö rannanpärjäreinä.
Minä olin kai kolmetoista ja pikkuveli yksitoista. Kerättiin uppotukkeja
ja muita uitosta karanneita puita rannoilta. Viikkokaupalla kierrettiin soutuveneellä ja
kahlaamalla lähirannat ja tehtiin tiliä :) Aurinkoisella kelillä se oli unelmahommaa ja sateella pidettiin rokulia. Nykyisin kaikki puu kulkee tehtaisiin maanteitä pitkin kymppipyöräisten kyydissä, joten rannatkin ovat puhdistuneet omia aikojaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti